Käytännön puheterapiatyö
Kukaan ei voi oppiasellaista, jota hän ei olevalmistautunut oppimaan.-Ralph Waldo Emerson
Kuntoutuskäsitys
Asiakkaan motivaatio oppimistapahtumaan on terapiatyön perusta. Terapeuttina olen valmentajan, tukijan ja kannustajan roolissa. On tärkeää pystyä tunnistamaan, minkälaista tukea asiakas tarvitsee niin, että oppimista parhaiten tapahtuisi. Tässä on hyödynnettävä lähikehityksen vyöhykettä, eli sitä ”herkkyyskautta”, jonka asiakas kehityksen tiellään terapeutilleen osoittaa. Monivammaisen lapsen ja nuoren oppimisedellytykset ovat rajalliset, ja siten tavoitteiden oikein suuntaaminen antaa parhaan mahdollisen panos-hyöty-vasteen. Tämä edellyttää omaa ammattitaidollista ja teoreettista kouluttautumista, jotta kykenen itse yleistämään oppimiani tietoja ja taitoja niin, että asiakkaani saavat siitä tarvitsemansa hyödyn. Kouluttautumiseni tarjoaa niitä menetelmiä, joilla tiedän oppimisprosessin pysyvän yllä. On tärkeää että mitoitan tavoitteet sopivan kokoisiksi. Oppimista tulee tapahtua myös terapioiden välissä, siksi terapia tulee mitoittaa asiakkaan tarpeiden mukaan tiheyden ja keston sekä valittujen menetelmien suhteen. Tavoitteena on asiakkaan oman aktiivisuuden virittäminen kunnes se kantaa ilman terapeutin tukea (tavoitteena on tehdä itseni tarpeettomaksi).
Tehdyn työn pitää olla asiakkaan lähihenkilöille mahdollisimman läpinäkyvää ja yleistymistä provosoivaa. Terapeuttina yritän olla herkkänä sille, kaipaako joku asiakkaan lähi-ihmisistä ohjausta ja millaista tukea hän tarvitsee. Ohjaamista parempi sana on yhteistyö. Herkkyyttä jonkin asian vastaanottamiselle voi myös herätellä riittävän hyvin suunnatuilla kysymyksillä, huomioilla ja kokemusten jakamisella. Asiakas on aina osa omaa elinpiiriään ja hän kuuluu useampaan ryhmään, joissa opittujen asioiden on syytä lähteä elämään ja yleistymään. Oppimistavoitteesta riippuen yhteisön rooli vaihtelee; joissakin asioissa asiakas muuntaa omaa toimintaansa itsenäisesti, joissakin asioissa ympäristönsä tukemana. AAC-kommunikoinnissa asiakkaan lähiyhteisö on aina jollakin tavalla terapiaan osallinen kommunikointikumppanina, terapeutin kannalta siis myös (itsellinen) asiakas.
Puheterapian hyödyllisyys asiakkaalle näkyy tavoitteiden saavuttamisena. Seuraan oman terapiatyöni vaikutuksia, vaikka mittareita tähän on vaikea muodostaa. Arvioinnin lähtökohtana pidän ICF:n luokituksen ideologiaa. Puheterapian täytyy vaikuttaa asiakkaan toimintakykyä edistävästi yhdellä tai mielellään yhtä aikaa useammalla tasolla. Ruumiin anatomisten rakenteiden tai fysiologisten toimintojen muutoksia ei pysty suoraan havainnoimaan, mutta aivojen plastisuus on se viitekehys, jossa kuntoutuksen hyödyllisyys tällä tasolla pyrkii vaikuttamaan. Toimintojen ja osallistumisen osa-alueilla jo on mahdollista arvioida tavanomaisen suoriutumistason ja optimaalisen suorituskyvyn muutoksia. Ympäristötekijöiden suhteen puheterapiassa on pyrkimys vaikuttaa saaden lisättyä positiivista (tavoitteita edistävää) muutosta joko fyysisessä (esim. apuväline toimivaksi), sosiaalisessa (kommunikointikumppanin taidon lisääminen) tai asenneympäristössä; tai toisaalta puheterapiassa on pyrkimys vaikuttaa saaden vähennettyä negatiivisia (tavoitteita estäviä) ympäristötekijöitä. Näillä eri osa-alueilla on jatkuvasti suoritettava arviointia käytetyistä menetelmistä ja niiden toimivuudesta asiakkaan kehittymiseksi, koska silloin pystyy tarvittaessa muokkaamaan käytettyjä menetelmiä sopivammiksi.
Moniammatillinen työryhmätyöskentely on tärkeä osa puheterapiaa. Puheterapia on osa suurempaa yhteistä päämäärää (parempi toimintakyky, vankka itsetunto ja realistinen käsitys omista vahvuuksista ja vaikeuksista). Yhteistyössä kokonaiskäsitys asiakkaasta muodostuu paremmaksi, kunkin jäsenen tuoden siihen oman asiantuntijuutensa. Myös vanhemmat ovat tässä tasavertaisia lapsensa asiantuntijoita tietoinensa ja toiveinensa, muutoin heidän sitoutumisensa kuntoutusprosessiin voi olla heikkoa. Tiedonvälitys vanhemmille on oltava riittävää, jotta he kokevat saavansa mahdollisuuden tuoda esille myös omat näkemyksensä ja tavoitteensa. Heidän arvojaan ja mielipiteitään on kunnioitettava kuten asiakkaankin.
Menetelminä käytän joustavasti yksilö-, pari- ja ryhmäterapioita. Kuntoutuminen ei ole tiukkapipoista stressaavaa toimintaa, työtä saa ja pitää leimata positiivinen ja valoisa ote.
Kielitaito
Terapiatyöskentely tapahtuu suomen kielellä, mutta esimerkiksi vanhempien ohjaus on mahdollista toteuttaa englanniksi. Kommunikoinnin tukena käytetään esteettömän viestinnän keinoja, mm. tukiviittomia, esine- ja kuvakommunikaatiota, myös Bliss-symboleja tarvittaessa. Puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiomenetelmien tarve ja käyttö etenee yksilöllisesti arvioituna, suunniteltuna ja toteutettuna, näissä ympäristön mukanaolo on oleellinen osa käyttöönottoa.